Miranda Tirri

Emme löydä veljeni kanssa Tampereen Nääshallinsisäänkäyntiä. Kartan mukaan Nääshallin pitäisi olla ihan tässä näin, mutta ei tässä näy muuta kuin korkea kallionnyppylä. Eräs suurta ja painavaa urheilukassia olallaan kantava nuorimies astelee päättäväisenä kohti kallion seinämää. Meinaakos se kalliokiipeilyä ryhtyä harrastamaan? Ei, vaan seastuu suoraan kallion sisälle pienestä oviaukosta. Ahaa, siispä tuonne! Kallion sisällä avautuu uusi maailma. On käytävää, pukukoppia, urheiluhallia ja kuntosalia. Käymme läpi koko hallin kaikki sokkelot jotta huomenna, eli kisapäivänä, voimme keskittyä täysin itse kisasuoritukseen eikä aikaa tarvitse varata WC:n, pukukoppien, punnitushuoneen tai lämmittelytilojen etsimiseen, saatikka koko kisapaikan löytämiseen! Ei vara venettä kaada.

Herätyskello soi, ja ponkaisen hotellihuoneen joustinpatjalta ylös. On kisa-aamu. Vatsassa lepattaa perhosia ja mieli on vähän sekava. Jännittää hieman, mutta positiivisella tavalla. Kyseessä on ensimmäiset voimapunnerruskisani.

Hotellihuoneen hintaan kuuluu runsas aamiainen.Katselen vesi kielellä kun veli ahmii kupunsa täyteen mysliä ja huuhtelee vielä kurkkunsa puhtaaksiraikkaalla tuoremehulla. On kuulemma harvinaisen hyvää appelsiinimehua, varmasti hotellin keittiössä juuri puristettua. Tänään tuo herkullinen pitopöytä ei kuitenkaan ole minua varten. Tyydyn nuuhkimaan veljen lautaselta leijailevia hajumolekyylejä ja katselemaan kuinka margariininokare sulaa lämpimälle paahtoleivän siivulle. Vielä sipaisu marmeladia siihen päälle, ja veljen suu käy niin auvoisasti että kateeksi käy. Kahvikupillisen sentään hänsallii minun ottaa kun tietää että joutuu muuten kestämään kofeiininpuutteen aiheuttamaa kiukutteluani.

Miksi siis tänään aamiaispöydässä vallitsee tällainen valtava eriarvoisuus joka aiheuttaisi äärifeministien keskuudessa kamalan metakan? Iso mies saa hotkia niin paljon kuin vatsa vetää, kun taas pienen naisen täytyy nähdä nälkää? Siksi, ettäkisapunnituksessa tuon pienen naisen täytyy olla kevyt kuin keijukainen. Veli saa toki mässäillä jotta jaksaa sitten kisoissa suureen ääneen kannustaa ja jaella ohjeita.

Aamiaispöytiin on saapunut myös muita hotellivieraita. Erään pöydän ääressä istuu pari sen verran lihaksikasta herraa ettei jää epäselväksi miksi he ovat tänään Tampereella.Heilläkin höyryää edessään pelkät kahvikupit ilman minkäänlaista lisäpainoa tuovaa särvintä, ja he katsahtavat arvioivasti meihin päin. Päätyvät kai habituksemme perusteella siihen johtopäätökseen että mekin olemme täällä kisamatkalla. Roolijako vain menee todennäköisesti väärinpäin, sillä minä olen tänään se joka kisaa kun taas isokokoinen lihasklönttiveljeni toimii huoltajanani.

Hidastellen nautiskelen pikkuruista kahvitilkkaani. Santsikuppia ei veli sentään minulle salli. Se menisi jo liian pitkälle. Tämäkin kupillinen pitää saada haihdutettua ilmaan ennen punnitusta ja mikäpä siihen sopisi paremmin kuin rivakka viiden kilometrin aamulenkki hotellilta kisapaikalle.

Tuolit kolahtelevat kahdessa pöydässä samanaikaisesti kun sekä me että toinen kisaporukka ponnahdamme yhtä aikaa jaloillemme. On aika lähteä punnituksiin. Reppu selkään ja jalkapatikalla kisapaikalle.

Nääshallissa suuntaamme kohti punnitushuoneita. Ovet käyvät ja ihmisiä menee ja tulee, joku joutuu mutrussa suin lähtemään lenkille tai saunaan haihduttamaan muutaman sata grammaa oman painoluokan yli mennyttä massaa, kun taas toiset tulevat punnituksesta hymy huulilla. He pääsevät vihdoinkin viimein nauttimaan aamupalaa. Itse painelen toiletin kautta vaa’alle ja voilá, paino on reilusti alle oman 63kg painoluokkani rajan. Reipas kävelymatka hotellilta kisapaikalle haihdutti mukavasti kahvidesilitrat ilmakehään.Energiatasojen pitää kisoissa olla korkealla, joten nyt syömään sitä aamupalaa!

Voimapunnerruskisojen kilpailijat ovat rehtiä porukkaa. Kaikki ovat auliita jakamaan neuvojaan ja kokemuksiaan kanssani, jopa samassa painoluokassa kanssani kilpailevat kilpasisaret! Kisaajat ovat kuin yhtä suurta perhettä, kaikki kannustavat toisiaan ja läimäyttelevät selkään. Tsemppiä jaellaan suurella äänellä sekä treenikavereille että vastustajille. Ilmapiiri on todella mahtava.

Tutustun myös Svry:n pääjehuihin, eli perustajakolmikko Juhaan, Jarnoon ja Markkuun. Ihan mahtavia tyyppejä jokainen ja he saavatminut tuntemaan itseni tervetulleeksi kisaamaan voimapunnerruksen pariin.

Turinatuokion jälkeen suuntaamme lämmittelyalueelle. Siellä käy kova kolina ja pauke, ja magnesium pöllyää kun kilpailijat virittelevät itseään kisojen vaatimaan vireeseen. Silti monella on omien lämmittelysarjojensa välissä vielä aikaa jaella innokkaasti hyviä treenivinkkejä ja strategisia ohjeita.

”Seuraavana nostovuoroon Miranda Tirri!” Nostovuoroni tullessa en ole hermostunut, vaan innostunut. Tottakai minua jännittää, tietyntyyppinen kisajännitys säilyy aina, oli kisoja alla sitten kuinka monta tahansa. Tiedän, että nyt on näytön paikka, ja se saa elimistössäni aikaan ylimääräisen adrenaliinipuuskan. ”Tanko valmis!” komennon kuullessani astun lavalle ja istahdan penkille. Vedän syvään henkeä ja kellahdan penkille makaamaan. Olen nyt se jota tuo suuri yleisö katselee, jonka suoritusta tuomarit ympärilläni kriittisestiarvioivat, jota veljeni kannustaa, jota kilpasisaret tarkkaavaisina seuraavat. Show on nyt parin minuutin ajan kokonaan minun!

”Hyvä Miranda! Anna mennä! Paina, paina, paina! Nousee, nousee, nousee, jeeee!” Raikuu mieletön kannustus. Urani ensimmäinen kisanostosuoritus, ja myöhemmin palkintokorokkeella seistessä ja mitali kaulassa on helppo hymyillä.

 

Tampereen kisat olivat ensimmäiset kisani, eivätkä ne todellakaan jääneet ainoiksi. Vastaanotto oli sen verran suopea että jumituin lajiin. Pidän voimapunnerruksesta nimenomaan sen ”raakuuden” takia, eli se on penkkipunnerrusta lajin ”riisutuimmassa”muodossa. Ei penkkipaitaa kuten varustepenkissä, eikä edes jalkoja apuna kuten klassisessa penkissä, vaan kaikki työ tehdään puhtaasti ylävartalon lihasvoimalla.

Voimapunnerruskisojen innoittamana myös klassinen penkkipunnerruson sittemmin tullut kilpalajikseni.

 

Suosittelen voimapunnerrusta varsinkin henkilöille jotka haluaisivat ryhtyä kisaamaan jossain voimalajissa jajoille salilla juurikin se penkkaaminen on se kaikkein innostavin treeniliike. Penkkipunnerruksesta voimapunnerrukseen siirtyminen on suhteellisen helppoa, jalat yksinkertaisesti nostetaan sieltä lattian rajasta ilmaan penkin yläpuolelle. Alussa treenipainoja kannattaa pudottaa aika reippaastikin, mutta kun tasapaino kehittyy sen verran hyväksi ettei penkiltä putoamisen vaaraa enää ole, voi treenipainoja ruveta taas lisäämään.Kisaamaankin on helppo päästä, koska kisaajan ei tarvitse kuulua mihinkään urheiluseuraan, vaan riittää kun hän maksaa kilpailuoikeusmaksun, kisan osallistumismaksun sekä allekirjoittaa ADT-sopimuksen.

 

Minulle kilpailut ovat antaneet lisää itseluottamusta, uskallan ottaa haasteita vastaan, osaan nauttia onnistumisista ja osaan ottaa oppia epäonnistumisista. Epäonnistumiset kuuluvat kilpaurheilijan elämään, mutta ne kasvattavat luonnetta ja tekevät onnistumisista entistäkin arvokkaampia kokemuksia. Asenne ratkaisee, aivan kaikessa. Kun asennoituminen on kohdillaan, tekeminen on määrätietoista ja tulosta tulee. Tämä pitää paikkansa sekä kisoissa, treeneissä että millä tahansa elämän osa-alueella. Tärkeintä on ensin tiedostaa mitä haluaa, sen jälkeen kertoa itselleen: ”minä pystyn tähän”, ja sen jälkeen edetä määrätietoisesti ja nautiskellen kohti tavoitettaan.

Minulle ensimmäinen konkreettinen tavoite treenien osalta oli palomiestestin läpäisy. Se vain tuntui sellaiselta kivalta tavoitteelta, vahva kuin palomies, hmm, notbad at all! Treeniä treenin perään ja kohta olin kuin olinkin vahva kuin palomies! Kolmen veljeni valmennuksessa tulosta rupesi tulemaan sen verran paljon että eräänä päivänä he sitten käskivät minut kisaamaan.

Vaikka klassinen penkkipunnerrus ja voimapunnerrus ovatkin ne ykköslajini, pidän monipuolisesta treenaamisesta. Salilla treenaan koko kroppaa tasapuolisesti, kaikki voiman osa-alueet huomioiden, ja pyöräilyä tulee harrastettua ympärivuotisesti. Lentopalloa, tennistä, sulkapalloa, yksipyöräilyä… vähän kaikkea on tullut harrastettua. Lapsena kiipeilin puissa ja ylös liikennemerkkitolppia, juoksin ja pelasin pallopelejä pihalla veljien ja isosiskon kanssa, tein pitkiä pyöräretkiä perheen kanssa, kaikki vapaa-aika meni liikkuessa ja se oli kivaa. Urheilusta on tullut minulle välttämättömyys, aivan samaan kategoriaan luokiteltavissa oleva asia kuin syöminen ja nukkuminenkin, paitsi että syöminen ja nukkuminen ovat pakollisia välttämättömyyksiä, liikunta taas on vapaaehtoinen välttämättömyys. Teen sitä koska pidän siitä!

Nykyisin toimin Personal Trainerina ja omien valmennettavieni joukossa on sekä liikuntaa vasta aloittelevia ihmisiä että useita kilpaurheilijoita ja paljon siltä väliltä. On ollut hienoa päästä valmentamaan innokkaita ja motivoituneita ihmisiä kohti unelmiaan, ja omassa valmennustyössäni pitkästä treenitaustastani ja omakohtaisista kisakokemuksistani on ollut suuri hyöty.Ihmiskeho tarvitsee liikuntaa pysyäkseen toimintakykyisenä ja aivot tarvitsevat happea pysyäkseen innovatiivisina ja virkeinä, tämä on asia jonka haluan jokaisen ihmisen ymmärtävän. Tärkeää on löytää juuri se oma oikea tapa treenata, oli se sitten tavoitteellista kisoihin tähtäävää kehonmuokkausta ja maksimivoimien hakemista tai sittenvaikka auton vaihtamista polkupyörään jokapäiväisen hyötyliikunnanlisäämiseksi. Liikuntamuotoja ja tapoja on vaikka kuinka, ja jokaiselle löytyy varmasti se oma oikea tapa liikkua. Personal Trainerina toimiminen on minulle hyvin antoisaa puuhaa, saan auttaa ihmisiä löytämään sen oman oikean tavan tehdä liikunnasta yksi nautinnollinen ja kiinteä osa arkipäivää, ja saanpa jopajohdattaa uusia innokkaita treenareita tuon mahtavan lajin pariin nimeltä voimapunnerrus!

 

Linkkejä:

Facebook: https://www.facebook.com/PersonalTrainerMirandaTirri/

Youtube: https://www.youtube.com/channel/UCRD711z4daS34QxV6N2G4kw

Kotisivut: http://tirris.wixsite.com/verkkovalmennus

Twitter: https://twitter.com/mirandatirri

Kisatilastoa klassisessa penkkipunnerruksessa Ruotsissa: http://online.styrkelyft.se/web/userInfo.aspx?userId=3201

 

 

 

3.11.2013 Toisto ja Maksimi Kontula